Veeärräää.

Tässä vuoden mittaan ku oon sukkuloinut lännen helmen ja lapin simpukan välillä, oon havainnut että junassa vierus- tai etutoverina on AINA yksi näistä neljästä tyypistä:

 1) Ubersosiaalinem mummo/pappa. Periaatteessa iha mukava, mutta junassa yleensä ei ainakaa meitsi jaksa ja ei paljo kinosta löpista hela dagen, joten ku keskustelu menee naapurinsiskon koirankaimaan ni tapana on laittaa kuulokkeet korviin ja alkaa "opiskella".

 2) Teinikaksikko. Vihalistani numero uno. Lähes aina juuri silloin kun OIKEESTI täytyis opiskella. Yleensä niin että toinen istuu viereisellä paikalla, ja toinen kyyhöttää siinä lattialla vieressä. Puhe kuulosta aika pitkälti: "voi vittuuu, se ei oo vieläkää vastannu, pitäiskö laittaa kymmenes viesti? Siis oikeesti voi vittuu. Hihihih. Siis vähä mä olin kännissä eile, voi vittu, ja mun äiti veti vittu hirveen hermeen nenäänsä.. Mut siis Kemissä vedetää iha vitusti hihijihihii. HEI!!! Vittu se vastas!!!" Jööööö.

 3) Näkymätön dyydsön. Joku, kuka ei hiiskahdakaan, ei lue, dataa, puhu puhelimessa, syö.. Ei tee mitään. Näyttää säikähtäneeltä kun joudun mennä ohi vessaan tai hakeen kahvia. Joskus sattaa tirskahdella kun itse puhun puhelimessa.

 4) Tämä neljäs on kategorialtaan villi kortti. Eli vain weirdo. Kerron esimerkin omasta elävästä elämästäni: olin nuori ja viaton, ehkä 17 ja matkalla Helsinkiin. Viereeni istui Hämeenlinnasta vanhempi mies, noin 60vee. Hän esittelee itsensä professoriksi ja pyytää minua osalllistumaan tutkimukseensa, ihmisten reaktioista alastonkuviin. (tässä vaiheessa normaali-ihmisellä ois varmaa loksahdellu, mutta ei minulla). "Professori" antaa minulle kirjan (1000 alastonkuvaa kautta aikojen) ja meitsi alkaa selaamaan sitä iha muina naisina. Jotku kuvat oli siis aika aikuisviihdekamaa, ja vasta noin Tikkurilan kohdalla hiffaan että tää ei oo nyt iha normia ja lopetan kirjan selaamisen, jolloine myös "professori" lähtee pois. Monasti oon vanhempana ja viisaampana miettiny että WTF.

Tämmöstä! Kirjotan tätä puhelimella että nyt voin syyttää kirjoitusvirheistä sitä ja lukihäröö, adios! <3: Poni